Kurkistus kellariin

on

Haaveesta tulikin totta, vaikka en koskaan uskonut sen olevan mahdollista.

Haaveilin juuri jostain vanhasta ja rosoisesta paikasta.

Paikasta jossa voi aistia menneet vuodet ja kosketella kaunista tiiliseinää, miettien kuka sen on käsin kasannut. Paikasta jossa voi vain tuijotella kauniita seiniä ja antaa ajan pysähtyä, mielen rauhoittua.

Olen saanut käyttööni jotain niin kaunista ja ihanaa, että kuolen onnesta.

Kiitos koko sydämestäni niille ihmisille, jotka tämän mahdollistivat.

Pölyn, jota oli kaikkialla ja paljon, sekä muutaman puretun seinän jälkeen, vuorossa oli maalaus, lakkaus ja sisustaminen ja viimeinkin alkoi studio muodostua, kuten sen ensimmäisellä kerralla kellarissa käydessäni mielessäni näin.

Kaikki alkaa olla hiljalleen valmista, vaikka tokihan aina on jotain tekemistä ja korjaamista.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s